Tehostetun asumisen paikat Virroilla
Valtakunnan tilastoon nähden Virroilla on liikaa tehostetun asumisen paikkoja. Valtakunnan keskitaso on 8–9 prosenttia ja vastaava luku Virroilla huitelee lähellä 13 prosenttia.
Ikärakenteemme on vanhusvoittoinen ja sitä kautta prosenttimme on suurempi.
En katsoisi yksin tilastoja, vaan paikkaluku on oltava riittävä suhteessa tarpeeseen. Kun kotona asuminen omaisten
ja kotihoidon avusta huolimatta käy ylivoimaiseksi, on hoivapaikka löydyttävä.
Keskustelua on ollut myös tehostetun palveluasumisen vuokrista ja niiden kalleudesta. Olen kuulut
kauhistelua kun, 20–30 neliön huoneesta veloitetaan 550 euroa kuukaudessa.
Valaistaanpa hintaa esimerkin kautta:
Asukkaan eläke on 1 000 euroa, josta 85 prosenttia (850 euroa) käytetään asumiseen ja hoitoon, jolloin 15 prosenttia (150,- euroa) jää henkilökohtaiseen käyttöön. Loput noin 3 000 – 4 000 euroa kuukaudessa palveluasumisen kustannuksista jää yhteiskunnan maksettavaksi.
Asukkaan kannalta on sama, miten tuo 850 euron veloitettava osuus jaetaan vuokran ja hoitomaksun suhteen. Asettamalla vuokra Kelan sallimaan maksimiin, eli noin 550 euroon/kk, saadaan asumistuen osuutta nostettua ja näin kunnan maksama osuus pienenee. Kelan maksaman asumistuen suuruus riippuu asukkaan tuloista ja vuokran suuruudesta.
Jäljelle jäävällä 150 eurolla/kk pitää maksaa henkilökohtaiset menot ja lääkkeet, mutta lääkkeiden maksukatto tulee vastaan vajaan 700 euron kohdalla/vuosi.
Omaishoito on asia, jota ei ole riittävästi nostettu esille. Moni omainen tekee jopa kokopäiväisesti
töitä läheisensä hyväksi saamatta siitä korvausta.
Oikean korvaustason määritteleminen on hankalaa, kun jokainen tapaus on erilainen. Vuoteeseen avustettava saattohoitopotilas tai kerran pari viikossa pientä apua tarvitseva läheinen vaativat aivan erilaisen työpanoksen, eikä tuki voi olla sama molemmille.
Omaishoito on asia, jonka ymmärtää vasta, kun se tulee omalle kohdalle. Näin kävi minullekin.
Ymmärsin, mitä omaishoitajan työ on, käytyäni omien läheisteni kanssa tuota ”vanhustyön
yliopistoa”, joksi asiaa nimitin. Siinä työssä oli mukana koko perhe, ja hyvänä tukena kotihoito ja vanhuspalveluyksiköt, joille kaikille kuuluu suuri kiitos.
Jokaisen apua tarvitsevan tarpeet on huomioitava yksilöllisesti ja yhteiskunnan työkalupakissa on oltava riittävästi erilaisia vaihtoehtoja, oli kysymys sitten ikäihmisten palvelusta tai muusta avuntarpeesta.